Moduuli 5 | Luovuuden ja innovatiivisten ideoiden edistäminen

Current Status
Not Enrolled
Price
with Registration
Get Started

Luovuus on uusien ja epätavallisten ratkaisujen, näkökulmien, ideoiden ja yhdistelmien löytämistä. Luovuus syntyy mielikuvituksesta, avoimuudesta, leikkimielisyydestä ja uteliaisuudesta. Nämä lapsille luontaiset ominaisuudet ovat tehokkaita työkaluja luovuuden ja innovatiivisten ideoiden edistämiseen erityisesti, kun asiaa lähestytään leikkimisen sekä tutkimisen, löytämisen ja tekemisen kautta. Leikillisyyden on lisäksi, että se lisää lasten sitoutumista ja motivoitumista.

Luovuutta tarvitaan idean löytämiseen ja ongelmanratkaisuun. Innovatiiviset ideat ovatkin luovuuden hedelmiä, joissa uusia ideoita sovelletaan ja omaksutaan käytännöllisellä ja hyödynnettävällä tavalla.  Ideointia ja luovuutta voi edistää monin keinoin. Yksi suosittu menetelmä on aivoriihi. Luovuutta edistävät prosessit voidaan muuttaa leikillisemmäksi toiminnaksi käyttämällä erilaisia elementtejä, kuten tarramuistilappuja, eri värejä, esineitä, hassuja piirustuksia ja kaikkea mahdollista hauskaa. Samankaltaisten ideoiden ryhmittely on kiinnostavampaa, kun se tehdään esimerkiksi käyttäen värillisiä tarramuistilappuja. Myös ideoiden valinnasta voidaan tehdä leikillinen ja motivoiva tapahtuma esimerkiksi käyttämällä kerrontaa, pyytämällä lapsia kuvittelemaan, mitä erilaiset ideat voisivat käytännössä tarkoittaa, pyytämällä heitä kehittämään skenaarioita ja käyttämällä pelillisiä ja leikkiin pohjautuvia menetelmiä, kuten pisteäänestystä (jossa äänestys tapahtuu värillisillä pistetarroilla). Kun halutaan arvioida idean innovatiivisuutta, eikä vain sen hauskuutta, voidaan esittää esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Onko se uusi tai onko siinä jotain uutta? Onko se ainutlaatuinen? Mikä siinä on erilaista vanhaan verrattuna? Minkä ongelman se ratkaisee? Voitko käyttää sitä? Voiko joku muu käyttää sitä? Miten ihmiset reagoivat siihen? Saako se ihmiset innostumaan?

Ideointi ja innovointi edellyttävät luovuutta. Käytitpä luovuutta omaksi iloksesi tai ulkoisesta syystä, luovan prosessin vaiheet ovat samat. Wallas on tunnistanut viisi orgaanisesti etenevää vaihetta luovassa prosessissa: valmistelun, kypsyttelyn, oivalluksen, arvioinnin ja vahvistamisen.

  1. Valmistelu: Aluksi ongelma ja sen aihealue saattavat olla vielä epäselviä. Siksi ensimmäisessä vaiheessa kerätäänkin mahdollisimman paljon tietoa aiheesta ja siihen liittyvistä asioista. Tämä auttaa muodostamaan paremman kuvan haasteesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä.
  2. Kypsyttely: Ensimmäisen vaiheen jälkeen kerättyä tietoa pohditaan, sulatellaan ja käsitellään, mahdollisesti kohdistamalla huomio johonkin muuhun, esimerkiksi tekemällä jotain muuta, puhumalle jonkun kanssa tai lähtemällä kävelylle.
  3. Oivallus: Kolmannessa vaiheessa (ydin)ongelma on tunnistettu, ja on aika tuottaa laaja kirjo ideoita ja mahdollisia ratkaisuja. On tärkeää pitää mieli avoimena ja objektiivisena, ja muistaa, että oikeita eikä vääriä vaihtoehtoja ei ole. On ainoastaan ideoita.
  4. Arviointi: Seuraavaksi ideat arvioidaan ja niistä valitaan paras eteenpäin työstettäväksi.
  5. Vahvistaminen/työstö: Kun päätös on tehty ja paras idea tai ratkaisu on valittu, on aika ryhtyä toimeen. Viimeisen vaiheen tärkeimpiä ominaisuuksia ovat toimeenpano, soveltaminen, sitoutuminen ja erityisesti epävarmuuden sietäminen, kunnes työ on valmis ja tuottaa tulosta.

Tärkeimpiä taitoja, joita lapsi tämän prosessin kautta oppii ovat sinnikkyys, motivaatio, epävarmuuden sietäminen ja pienten voittojen juhliminen. Tärkeimpänä tavoitteena on kannustaa lasta kokeilemaan asioita ja arvostamaan epäonnistuneita kokeiluja yhtä paljon kuin onnistuneitakin. Thomas Alva Edisonkin keksi hehkulampun vasta lukuisien yritysten jälkeen. Jos jokin ei toimi, kyse ei ole epäonnistumisesta vaan pikemminkin toimimattomien vaihtoehtojen eliminoimisesta. Tärkeintä on prosessi, ei ainoastaan lopputuote, sillä prosessi syventää ymmärtämistä ja oppimista. Kasvattaja tai mentori voi tukea tiedon ja ymmärryksen kehittymistä kyselemällä oppijoilta heidän työstään: Miten he keksivät idean, mikä innoitti heitä ja nauttivatko he sen parissa työskentelemisestä? Keskeistä on tukea oppijan itsenäistä ajattelua, antaa lasten ilmaista mielipiteitään projektiensa eri vaiheissa ja keskustella siitä, mitä he aikovat tehdä seuraavaksi ja miksi. Roolimallin, kasvattajan tai mentorin on tärkeää jakaa omia ajatuksiaan lapselle, sillä ne voivat toimia esimerkkeinä, jotka saavat lapsen pohtimaan omaa ajatteluaan. On myös hyvä muistaa, että eri-ikäiset lapset toimivat kognitiivisen kehitystasonsa ja jo hankitun tiedon ja taitojen perusteella eri tavoin, ja heitä myös motivoivat eri asiat.