Tässä moduulissa tarkastelemme, miten nuorten oppijoiden osaamista voidaan kehittää:
- päätöksentekoprosesseissa ja
- ongelmanratkaisussa.
Elämä on jatkuvaa päätösten tekemistä, ja päätöksenteko onkin keskeinen sosiaalinen taito ja elämäntaito. Nuorilla oppijoilla on oltava valmiudet ymmärtää, miten tehdä päätöksiä sillä muutoin päätökset tehdään heidän puolestaan, mikä voi taasen aiheuttaa turhautumista ja tunteen, ettei itsellä ole päätösvaltaa omasta elämästään.
Lähes kaikilla elämänalueilla on tehtävä valintoja, jotka edellyttävät päätöksentekoa, olivatpa ratkaistavat asiat sitten isoja tai pieniä. Kun lapset kasvaessaan saavat enemmän vastuuta kantaakseen, päätöksenteko ja sen vaikutukset tulevat yhä tärkeämmiksi, ja siihen vaikuttavat myös ihmiset, joita nämä päätökset koskevat. Yritysmaailmassa hyvä tai huono päätös voi vaikuttaa yrityksen taloudelliseen selviytymiseen. Kotona taas keskeiset päätökset vaikuttavat mahdollisuuksiin, joita lapsilla on edessään. Siksi päätöksenteko- ja ongelmanratkaisutaitoja olisi opetettava kaikille, jotka kohtaavat henkilökohtaisia tai perheeseen liittyviä haasteita. Toisin sanoen päätöksenteko- ja ongelmanratkaisutaidot ovat universaaleja elämäntaitoja, joiden harjoittelu pitäisi olla mahdollista kaikille.
Vastuun kantamiseen millä tahansa alueella (yksityis- tai työelämässä) liittyy väistämättä epävarmuutta ja riskejä. Riippumatta siitä, kuinka paljon olemme analysoineet tilannetta, punninneet erilaisia vaihtoehtoja tai pohtineet toimien mahdollisia seurauksia, on meidän hyväksyttävä, että elämässä tulee aina eteen tilanteita, joiden tulokset ovat ennalta-arvaamattomia ja tilanteista seuraa epävarmuutta ja riskejä.
Kun hyväksyy, että riskit ovat normaali osa elämää, helpottuu päätöksenteosta johtuvista epäonnistumisista ja onnistumisista oppiminen. Tämä auttaa elämänhallinnassa ja tekee elämästä miellyttävämpää.
Päätöksentekomalleja on monia, mutta useimmissa toistuvat seuraavat vaiheet:
1. Ongelmaan orientoituminen: Aluksi olisi pyrittävä tiedostamaan ongelmat ja niiden luonne, herkistyttävä niille ja ymmärrettävä, että ne ovat osa ihmiselämää. Tämä auttaa suhtautumaan ongelmaan tai ongelmatilanteeseen myönteisemmin ja luontevammin, ja opimme toivottavasti olemaan armollisempia itseämme kohtaan.
2. Ongelman määrittely ja muotoilu: Kun ongelma on määritelty, ryhdymme analysoimaan sitä ja viemään sen tilanteen määrittämään yhteyteen keräämällä tietoa, joka voi auttaa sen ratkaisemisessa. Monissa tapauksissa ongelman heikko määritelmä on se tekijä, joka aiheuttaa eniten epävarmuutta ja huolta.
3. Vaihtoehtoisten ratkaisujen etsiminen: Kolmannessa vaiheessa tulee ongelmaan löytää mahdollisimman laaja valikoima ratkaisuvaihtoehtoja. Tarvitaan luovuutta ja mielikuvitusta, jotta ongelmaan voitaisiin keksiä määrällisesti ja laadullisesti laaja valikoima rakentavaan asenteeseen perustuvia ratkaisuja.
4. Päätöksenteko: Kun eri vaihtoehdot/ratkaisut ongelmaan on tunnistettu, on edessä päätöksentekovaihe. Tällöin tulee tarkastella ongelman mahdollisia lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tuloksia ja vaikutuksia. Tulisi myös pohtia, voiko päätöstä ja sen seurauksia perua enää myöhemmin. Jos ei, on vieläkin tärkeämpää pohtia mahdollisimman huolellisesti kaikkia asiaan vaikuttavia tekijöitä, etenkin jos päätöksenteko ei voi odottaa.
5. Viimeisessä vaiheessa päätös toteutetaan ja sen vaikutuksia seurataan. Valittu vaihtoehto pannaan täytäntöön ja sen toimivuutta arvioidaan. Tässä vaiheessa tarvitaan itsekriittisyyttä ja kykyä muotoilla ratkaisuja uudelleen, mikäli tulos ei ole odotetun mukainen. Päätöksenteko tulisi ymmärtää jatkuvana oppimisprosessina ja mikäli muutosten ja korjausten tekeminen on tarpeellista, ei niihin ryhtymistä pidä epäröidä tai vältellä.
Huolimatta valitusta ongelmanratkaisumallista, päätöksentekoprosessi on suunniteltava niin, että se edistää luottamusta ja valmiutta ottaa vastuuta eri tilanteissa sekä kriittisinä hetkinä.
Voitaisiin ajatella, että ongelmanratkaisuprosessi on henkilökohtainen elämäntaito, joka edistää onnistumista päätöksenteossa, niin yksityis- ja perhe-elämässä kuin työelämässäkin.